Hyvää, erinomaista vai huonoa - jääpi nähtäväksi, mutta toivotaan ainakin kohtalaista! Kovin erinomaisesti ei voi sanoa vuoden alkaneen, kun Sumu sai viikko takaperin oudon kohtauksen. Homma alkoi oikean jalan ontumisella ja nuolemisella täysin syyttä. Tassussa ei näkynyt mitään ihmeellistä, joten ajattelin siihen menneen pikkuisen tikun tms. Nooh, Riiun lenkittämisen ja treenaamisen jälkeen tilanne alkoi jo olla huolestuttavampi, kun Sumu ei halunnut enää kävellä, houkutellen käveli horjuvasti selkä pyöreänä, häntä koipien välissä ja koko koira oli aivan voimattoman ja flegmaattisen oloinen. Oikealle jalalle ei halunnut astua lainkaan ja piti sitä ylhäällä. Eläinlääkärillä tutkittiin jalka röntgenkuvin eikä siinä näkynyt mitään poikkeavaa, niin kuin ei ulkoisestikaan. Kipupiikkiä niskaan ja jatkolääkitys kotiin. Ontuminen loppui muutamassa päivässä ja tällä hetkellä kotona täysin normaalin oloinen koira. Täytyypi ottaa vielä hetki rauhallisesti.

Joululoma oli Riiulle agilityloma eli käytiin hallilla sen verran, että saatiin kepit sekä vähälle treenille jääneet keinu, rengas, pituus ja okseri kutakuinkin kisakuntoon. Riiu on ollut loisto-oppilas agilityssa ja se on hulluna lajiin. Ja mikä tärkeintä – keskittyneen hulluna. Se ei rieku lähdössä vaan tsuumailee edessä olevia esteitä keskittyneesti. Riiusta on tullut jo nyt kovin taitava – vierailevana tähtenä Sumun treeneissä Tiina-koutsi kommentoi, etä Riiu on taitavampi kuin monet 3-luokan koirat :)

Tapanin päivänä uskaltauduttiin TSAUn järjestämiin epävirallisiin kisoihin möllihyppyradalle. Sähköt oli poikki ja halli alkoi möllimaxien kohdalla jo uhkaavasti hämärtyä, mikä toi hieman lisäjännitystä. Riiu kuitenkin keskittyi täysillä radan tekoon, eikä esim. mörköillyt pimeällä radanreunalla olevaa ratatyöntekijää tai tuomaria. Maaliin tultiin vielä nollalla ja pokattiin ensimmäinen sija. Palkinnot olivat ev-kisojen palkinnoiksi mukavat: Royal Caninin lahjakortti (juuri sopivaan aikaan Sumun ruuan ollessa lopussa) ja sai Riiu itselleenkin ison narusolmulelun. Huhtikuussa sitten virallisiin kisoihin! Muutoin jatketaan IPOilun ja TOKOilun merkeissä. Jos vaikka otettaisiin tavoitteeksi BH:n suorittaminen syksyllä ja jos jäljen saisi hyvälle mallille. TOKOn alokasluokan ja oikeastaan avoimenkin luokan liikkuvat liikkeet olisivat jo kunnossa, mutta luotto paikallamakuuseen, koiran hallintaan ko. tilanteessa sekä TOKOn luoksepäästävyyteen ei ole oikein kondiksessa, niin taidetaan harjoitellä näitä tänä vuonna urakalla, annetaan pääkopan kehittyä ja rykästään sitten 2013 tohinalla erikoisvoittajaluokkaan! ;)

Sumun kanssa olis kiva päästä tänä vuonna mm-karsintoihin, varsinkin kun ne on taas omassa hallissa ja tarvittavat tulokset jo saatu syksyllä. Tänä vuonna ei ole esteitä muiden menojen suhteen eli katsotaan päästäänkö kisoihin vihdoin ilman sairastumisia vai onko neljäs kerta, kun ei päästä osallistumaan syystä tai toisesta…

Pari kuukautta on taas vierähtänyt vauhdilla ja kaikenlaista ollaan touhuttu. Rimpun kanssa ollaan väännetty hallintaa ja päättäväinen työ on alkanut viimeinkin tuottaa tulosta, välillä on ihan oikeesti voinut todeta koiran olevan hallinnassa. On ohitettu lähietäisyydellä niin isompia kuin pienempiäkin vastaantulevia räyhääjiä, tottisteltu kaupungin hulinassa ja lenkkireiteillä isommatkin hölkkäporukat ovat ohitelleet lähes koiran kylkiä viistäen Riiu tiiviissä kontaktissa seuraten jne. Pieni sykäys tähän tarvittiin, että sain itsestäni kaiveltua tarpeeksi määrätietoisen asenteen ja päätöksen et prkl nyt alat koira käyttäytyä! Löysätä ei edelleenkään voi hetkeksikään tai Riiu ottaa hallinnan omiin tassuihin… Ehkä sitä löysääkin voi vielä joskus tulevaisuudessa antaa :)

Lokakuun lopun puruleiriviikonloppuna meillä oli oikein mukavaa ja IPO-kärpänen puraisi sen verran, että niitäkin touhuja tässä jatketaan!

Riiun leiriviikonloppu

Ekat sisäpurut, Riiu Jusan testattavana

Seuraamista

Tottistelut on menny myös ihan mukavasti eteenpäin, lukuun ottamatta paikallaoloa, mitä on tullut treenattua aivan säälittävän vähän. Nyt pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja alottaa säännölliset paikkamakuutreenit muuallakin kuin ruokakupin ääressä. Kaikkea muuta on vain niiiin paljon kivempi treenailla... Tasamaanouto alkaa olla jo aivan loistavalla mallilla ja oon tosi tyytyväinen Riiun otekäyttäytymiseen kapulan kanssa. Tokojutuissa ollaan tehty kaukkareita naksulla ja Riiu on hiffannu tosi hyvin, mitä siltä haluan. Sillä on nyt tällä hetkellä paljon paremmalla tasolla kaukkarin kaikki kolme liikettä, mitä Sumulla on koskaan ollut. Riiu oppii hirmusen nopeesti asioita ja siitä huomaa kuinka se haluaa tehdä oikein niissä asioissa, joissa täytyy käyttää päätä järkeilyyn ja muutoin häslänä keskittyy loistavasti tehtävien ääressä. Agilityssa Riiu on edelleen ihan huippuoppilas, iso rohjakehan se on mutta liikkuu silti varsin kepeästi!

Halusin koiran:

-jolta ei lopu energia kesken – ei lopu (testattu yhdeksän tunnin treeni-lenkki-treeni-uinti-treeni-lenkki jne. turneella toiveissa saada koira hieman rauhallisemmaksi hoitoviikonlopuksi vanhempien luo – ei vaikutusta seuraavalle päivälle)

-jolla on paljon viettiä – riittää, riittää, sanoinko jo että riittää?

-joka ei ole turhan ohjaajaherkkä – ei ota itseensä eikä muistele kovisteluja

-jota ei tarvitse vetää perässä juoksulenkillä – go husky go!

-jota ei tarvitse viritellä virittelyn perään, jotta se syttyisi työskentelemään – etsi sisäinen rauhasi ennen treenejä, koira on virittynyt jo autossa odotellessa

-jonka kanssa uskaltaa liikkua pimeällä – ei pelkoa :)

Melkoisen hienosti kävi, kun kaikki kohdat toteutuivat tällä listalla ja taitavat vielä olla skaalalla 1-10 lähellä sitä kympin luokkaa eli koirassa on kaikki toivomani ominaisuudet ja täysin kitsastelematta :D Pentuhuumassa taisin tosin unohtaa tehdä sen listan, mitä ominaisuuksia en koiralla toivoisi olevan… Mutta tällä paketilla nyt touhutaan!

Paljon ollaankin touhuttu koko kesän ja alkusyksyn Riiun jalan parantumisen jälkeen. Agilitya, jälkeä, tottista, hakua ja vielä purujakin harjoiteltu.

Agilityssa Riiu on aivan mahtava! Riiu syttyi lajiin lähes välittömästi ja se nauttii kaikesta tekemisestä hallilla – tekee hommia täysillä, keskittyneesti ja lukee ohjausta aivan huippuhyvin treenin määrään nähden. Hiukan kookas Riiusta vain tähän lajiin tuli, että saas nähdä millaisia mahdollisuuksia meillä lajin parissa tulevaisuudessa on.

Jäljestys on lähtenyt myös menemään oikein hyvin – ainakin omasta mielestä, vaikka olenkin aivan noviisi jälkihommissa. Ehkäpä pitäisi päästä useammin osaavien arvosteltavaksi, jottei aivan harhaluuloissa elele ;D Ainakin Riiu menee yleensä lähes koko jäljen nenu maassa, syö ruuan lähes joka askeleelta, tarkastaa tyhjät niin, etten näillä muutaman askeleen tyhjillä huomaa eroa ruuallisiin askeliin, tekee ”ysikympin pehmeitä kulmia” tarkasti ylittämättä kulmalinjaa. Ehkäpä noita kepukoita voisi alkaa pian ottamaan mukaan…

Tottista ollaan treenailtu elokuun alusta TPH:n riveissä ja saatiinpa itsemme änkäistyä heti kilpailevien ryhmään. Kasvattaja-Marko tuli tosin taas muistuttelemaan heti ensimmäisiin treeneihin siitä HALLINNASTA, mikä oli taas hieman päässyt kesällä unohtumaan siinä merkityksessä, jossa Marko sitä tarkoittaa. Eli hallintaa, hallintaa, hallintaa!

Haku. Haku oli koko kesän suljetulla listalla, koska mietin kovin uskallanko Riiun sinne viedä torbedoimaan ihmisiä. Koska Riiu nyt on sellainen kuin on. Ylimmässä ystävällisyydessäänkin aiheuttaa fyysistä vahinkoa, pomppii, puree, juoksee päin ja kaikki tämä 27-kilon voimalla ja malinoisin purukalustolla. Ja sitten vielä tiennyt, miten se oikein mahtaisi suhtautua metsässä kökkiviin outoihin ihmisiin. Nooh, Mantan ja Liinun Iitu meidät sai sitten yllytettyä mukaan ja nyt parin treenikerran jälkeen voipi sanoa, että Riiu Rrrrakastaa maalimiesten hakua metsästä. Siis saa JUOSTA aivan ihanien LIHAPULLIA syöttävien UKKOJEN luo pisin metsikköä, mikäs sen mukavampaa! Osansa maalimiehet ovat tosin jo saaneet Riiun rakkaudenosoituksista päinhyppimisien ja kuolaisten pusuttelujen merkeissä… Sorry!

Purukaluston käyttöä maalimiehen hihaan ollaan päästy testaamaan kerran pentuhihalla kasvattaja-Markon kanssa. Lokakuun loppupuolella olisi sitten tiedossa IPOilun treenaamista ihan viikonloppuleirin verran, johon kasvattaja-Kaisa meidät järkkäsi mukaan. Saas nähdä millaisia ominaisuuksia Riiu näiden purujen merkeissä itsestään tuo esille :)

Tänään kisattiin piirinmestaruuksista omassa ATT:n hallissa ja Sumu oli taas maailman taitavin pieni muditus <3 Päivän aikana kaikilla kolmella radalla nolla ja saldona V-S:n piirimestaruus medi-luokassa, SERT-H ja joukkuehopeaa! Ei lainkaan hassumpi kisaviikonloppu viimeviikkoisen tuplanollavoiton perään :)  Nyt saatiin vihdoin myös hyppyvaliokello käyntiin! Täytyy koittaa jatkaa samalla putkella nyt, kun on vauhtiin päässyt!

Joukkuerata

Kiitos valokuvaamisesta Katjalle ja videokuvasta Sinille ja Tiinalle!

 Hyppyrata:

Tiralle 0 ja 5.

Kaapista löytyi yllättäen unohduksissa nippu liikuntaseteleitä, niin nyt on sitten pitkästä aikaa ilmottauduttu myös virallisiin kisoihin oikein viiden stratin verran syyskuussa. Alkaa Sumun palkitokuivamuonatkin jo pikkuhiljaa loppua kaapista, niin toivotaan hyviä tuloksia :)

Alkuoppia

Muutoin tuon koiran kanssa on tällä hetkellä melkoisen haastavaa. Energiaa riittää ja riittää ja riittää… Välillä tuntuu, etten pysty tyydyttämään tuon liikunnan/toiminnan tarvetta alkuunkaan. Jalan parantumisen jälkeen ollaan päivittäin touhuttu 3-4 tuntia ja enempään ei työpäivinä pysty. Hienoista kurittomuutta on taas ollut ilmassa melko runsain määrin, muun muassa jo hetkeksi jäänyt ”pentupureminen” on taas tehnyt paluun, todisteena siitä kipeitä mustelmia täynnä olevat kädet. Kuvio menee taas niin, että Riiu saa hepulin, otan sen kaulanahoista kiinni rauhoittaakseni sen viereeni ja sitten 26-kiloinen malinois heittäytyy täysin veltoksi ja aloittaa puruleikin, huoh. Varsinkin aamuisin unenpöpperössä voimat vielä vällyjen alle jääneenä malinois pistää omistajaansa ihan 6-0! Lenkkikäyttäytyminen on myös ollut enemmän ja vähemmän hermoja raastavaa – useimmiten enemmän. Kotona, kun on tylsää, niin Sumun hermojen kiristely edessä komentamalla on myös sitä erittäin kiellettyä viihdettä. Riiun agression laatu ja etenkin herkkyys tuo kaikenlaisia lisäulottuvuuksia. Mutta me väännetään, väännetään niin kauan vääntää tarvitsee. Onneksi tuon elukan treenaaminen on aivan huippua! Se tekee hommia täysillä ja keskittyneesti – silloin ei ulkopuoliset häiriöt kauheasti nappaa ja onnistumisen elämyksiä tulee roppakaupalla jokainen treenikerta, onneksi näin : )

Tiran tyylinäyte.

Riiun agilitykoulu on myös päässyt vauhtiin, ihan niin paljon että saa juosta ;) Treenistä pätkä.

Agilityn jälkeen tehtiin vielä puolenyönjälki, koska täytyyhän sitä osata pimeässäkin jäljestää ja Riiussa on se hyvä puoli, ettei se pelkää pimeässä mörköjä niin kuin Sumu pelkää (: Jälki oli 170 askelta pitkä, 25 min vanha ja keppi ensimmäistä kertaa jäljen päässä. Meni ihan jees, ainakin puolet matkasta meni löysällä narulla, mikä on ihan hurjan hienoa. Keppiä haisteli tarkkaan jäljen lopussa, mutta muutaman käskyn tarvitsi ennen kuin kävi maaten. Ei kuitenkaan ottanut keppiä suuhun, mitä on mielellään tehnyt pelkässä keppitreenissä.

Riiun jalka varpaineen ja kynsineen alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa ja ollaan päästy jo tavanomaisempaan aktiiviseen arkieloon. Suhteellisen hyvin tämä sairasloma meni, mutta toivottavasti selvitään ilman suurempia kolhuja tästä eteenpän.  Treenattu ollaan niin jälkeä, agilitya kuin tottistakin. Jälkiä ollaan viime viikkoina tehty suunnilleen 4-7 viikossa ja edistystäkin on tapahtunut ensimmäisiin jälkiin verrattuna, jotka olivat ryömimistä henkihieverissä eteenpäin. Meidän jäljestelyn aloitus jäi melko myöhäiseksi kevään autottomuuden takia, mutta nyt ollaan päästy hyvin vauhtiin.

Agilityyn Riiu on syttynyt aivan täysin, vaikka sitäkään ei olla pahemmin päästy treenailemaan. Keväällä ei ehditty eikä ollut autoa, jolla mennä treeneihin ja sitten kun sain auton, loukkasi Riiu jalkansa ja ollaan sitä sitten paranneltu.  Nyt ollaan treenattu lähinnä kujia ja puomia. Kynnettömyyden ja kynnen hitaan kasvun takia en ole uskaltanut Riiua kovinkaan paljoa juoksuttaa ja palkata pallolla yms, joten treenailut ovat olleet varovaista touhuamista.  Pian voidaankin aloittaa treenailut kunnolla, kun uskaltaa päästää malinois vauhtiin!

Jäljestelyä kuluneelta viikolta, pätkästy versio koko jäljestä.

Riiun jalka alkoi vaikuttaa jo hyvältä – turvotus laski ja ontuminen loppui, joten suunnitteilla alkoi olla kaikennäköistä touhuamista ja treeniä. Tulipahan sitä jo kolmen tunnin lenkkejä käveltyä ja jälkiä ajeltua agilityt odottamassa vuoroaan. Mutta koska kaikki ei ole aina niin hyvin kuin kauempana päältä päin näyttää, niin ei tässäkään. Maanantaina uskaltauduin päästää Riiun pitkästä aikaa irti ja pian aikaisemmin kipeän varpaan kynnestä alkoi vuotaa verta. Lekuriaika saatiin tälle päivälle ja tuomioksi tuli tulehtunut kynsi ja sen poisto… Nyt sitten 2-3 viikkoa namin piilotusta sisällä ja lyhyitä kävelyitä rauhassa, kunnes jalka alkaa parantua. Helppo homma yhdeksänkuisen hyperenergisen malinoisriiviön kanssa. Katsotaan mitä kestäkin on jäljellä parin viikon kuluttua…

Sairasvääns vielä lääkehuuruissa

Btw. Riiu pääsi kera ohjurinsa Nastolan pakallislehden kuvaan agilityn Sm-kisoista kertovassa jutussa (22.6.2011, seutuneloset.fi)

Riiu malinoispoikaystävänsä kanssa vielä niin iloisena toissapäivänä. Saa juoksentelut vielä odottaa piiiitkään..