Viime viikonloppuna tuli startattua Piikkiön Juhannus-kisoissa neljä starttia ja saimme vihdoinkin tuplanollan ja siten nollat täyteen mm-karsintoja varten. Kisat olivat viimeiset viralliset, mihin olin ilmoittautunut ennen karsintojen viimeistä ilmoittautumispäivää, joten hilkulle jäi tuplan saaminen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jotta jännitys pysyi loppuun asti, piti minun perjantaina molemmilla radoilla änkeä itseni keppien avokulmaan samaan aikaan Sumun kanssa ja eihän me molemmat sinne mahduttu. Niistä siis kieltovirheet. Hyppyrata tosin oli jo ennen keppejä lähes hylly, kun Sumu meinasi lähteä lapasesta pariinkin otteeseen, mutta kuuliaisena kääntyi katsomaan kiljahduksiani. Hieman tyhmäksi sitä itsensä vain tuntee, kun kisojen jälkeen Sumu meni usealla lähetyksellä ratojen avokulmat aivan itsenäisesti ja oikein. Aivan niin kuin sille on opetettu. Ehkä pitäisi jättää vähemmälle nämä "pistän koiran varmasti keppien oikeaan väliin" ohjaukset.

Lauantaina tehtiin nollat, mikä on tietenkin hienoa. Nyt vain huomasi selkeästi, että jumittaa tai jtn, sillä Sumun vauhti ei ollut lainkaan normaalilla tasolla varsinkaan viimeisessä kisassa, vaikka se voitettiinkin, mutta vain siksi, että radalla tuli vain kaksi nollaa. Perjantaina meno vaikutti jo hyvälle lukuun ottamatta agilityradan A:n alastulo kontaktia, joka oli hidas. Lauantaina kontaktien alastulot olivat vielä huonommat.

Parin viikon takainen outo tapaus mökkireissulla näyttää sittenkin jättäneen jälkensä, kun Sumulta meni yhtäkkiä veto aivan pois ja illalla aristi rintakehäänsä. Seuraavana päivänä Sumu vaikutti jo aivan normaalilta. Aivan kunnossa Sumu ei ole näemmä ollutkaan, joka olisi pitänyt jo aikaisemmin huomata pienistä jutuista. Nyt onkin tiedossa pieni tauko ja hellää hoivaa hieronnan merkeissä, että saadaan Sumu iskukuntoon karsintoihin mennessäJ