Elämää on ollut Sm-kisojen jälkeenkin, vaikkei sitä täältä blogista oikein huomaakaan. Erittäin kiireinen syksy on vihdoinkin muuttunut ”vain” kiireiseksi ja pikkuhiljaa alkaa taas päästä hieman normaalimpaan elämäntyyliin. Suuhygienistin tutkinto on nyt papereita vaille valmis olettaen, että kypsyysnäyte on mennyt läpi (otsikonkin muistin laittaa, että eiköhän se siinä ole : ). Syksyllä aloitettu opiskelu fysioterapian puolella ei ole päässyt lähtemään liikkeelle aivan haluamallani tavalla, sillä toisen tutkinnon loppuun saattaminen ja toisen aloittaminen sekä useamman vuoron viikoittaiset työt ovat aiheuttaneet pientä painetta aikataulujen suunnitteluun. Tässä yhtälössä valitettavasti myös Sumu on jäänyt aikalailla vailla huomiota…

MM-karsintojen jälkeen meitä ei ole myöskään nähty kisaradoilla lukuun ottamatta piirimestiksiä, jotka voitimme ehkä hieman yllätyksenä, sillä Sumu ei ole taaskaan ollut parhaassa vedossa juoksun jälkeen. Kisojen anti oli kuitenkin paras mahdollinen sillä saimme piirimestaruuden myötä suoraan kisaoikeuden Sm-kisoihin, sekä tuplanollan ja toisen radan nollavoiton myötä hienot kiinnitykset myös mm-karsintojen kisaoikeuteen. Ensi keväällä voidaan keräillä rauhassa loput yksittäiset nollatulokset ilmat tuplanolla ja nollavoittopaineita. Vuoden loppu meneekin Sumun osalta saikun merkeissä, jos vaikka päästäisiin eroon näistä juoksujen aiheuttamista ”masennuskausista”, kun niitä pentujakaan ei Sumulle enää kaavailla. Sinällään harmi, sillä Sumu on hieno mudi, mutta näissä asioissa pitääkin huomioida niin monia asioita. Pitäisi vielä saada omistajanvaihdospaperit menemään kennelliittoon, niin sitten Sumu on ihan virallisestikin mun. Marjolle paljon kiitoksia hyvästä yhteistyöstä Sumun suhteen!

Toivottavasti ollaan keväällä taas vedossa, innolla odottaen ensi vuoden haasteita!