Hyvää, erinomaista vai huonoa - jääpi nähtäväksi, mutta toivotaan ainakin kohtalaista! Kovin erinomaisesti ei voi sanoa vuoden alkaneen, kun Sumu sai viikko takaperin oudon kohtauksen. Homma alkoi oikean jalan ontumisella ja nuolemisella täysin syyttä. Tassussa ei näkynyt mitään ihmeellistä, joten ajattelin siihen menneen pikkuisen tikun tms. Nooh, Riiun lenkittämisen ja treenaamisen jälkeen tilanne alkoi jo olla huolestuttavampi, kun Sumu ei halunnut enää kävellä, houkutellen käveli horjuvasti selkä pyöreänä, häntä koipien välissä ja koko koira oli aivan voimattoman ja flegmaattisen oloinen. Oikealle jalalle ei halunnut astua lainkaan ja piti sitä ylhäällä. Eläinlääkärillä tutkittiin jalka röntgenkuvin eikä siinä näkynyt mitään poikkeavaa, niin kuin ei ulkoisestikaan. Kipupiikkiä niskaan ja jatkolääkitys kotiin. Ontuminen loppui muutamassa päivässä ja tällä hetkellä kotona täysin normaalin oloinen koira. Täytyypi ottaa vielä hetki rauhallisesti.

Joululoma oli Riiulle agilityloma eli käytiin hallilla sen verran, että saatiin kepit sekä vähälle treenille jääneet keinu, rengas, pituus ja okseri kutakuinkin kisakuntoon. Riiu on ollut loisto-oppilas agilityssa ja se on hulluna lajiin. Ja mikä tärkeintä – keskittyneen hulluna. Se ei rieku lähdössä vaan tsuumailee edessä olevia esteitä keskittyneesti. Riiusta on tullut jo nyt kovin taitava – vierailevana tähtenä Sumun treeneissä Tiina-koutsi kommentoi, etä Riiu on taitavampi kuin monet 3-luokan koirat :)

Tapanin päivänä uskaltauduttiin TSAUn järjestämiin epävirallisiin kisoihin möllihyppyradalle. Sähköt oli poikki ja halli alkoi möllimaxien kohdalla jo uhkaavasti hämärtyä, mikä toi hieman lisäjännitystä. Riiu kuitenkin keskittyi täysillä radan tekoon, eikä esim. mörköillyt pimeällä radanreunalla olevaa ratatyöntekijää tai tuomaria. Maaliin tultiin vielä nollalla ja pokattiin ensimmäinen sija. Palkinnot olivat ev-kisojen palkinnoiksi mukavat: Royal Caninin lahjakortti (juuri sopivaan aikaan Sumun ruuan ollessa lopussa) ja sai Riiu itselleenkin ison narusolmulelun. Huhtikuussa sitten virallisiin kisoihin! Muutoin jatketaan IPOilun ja TOKOilun merkeissä. Jos vaikka otettaisiin tavoitteeksi BH:n suorittaminen syksyllä ja jos jäljen saisi hyvälle mallille. TOKOn alokasluokan ja oikeastaan avoimenkin luokan liikkuvat liikkeet olisivat jo kunnossa, mutta luotto paikallamakuuseen, koiran hallintaan ko. tilanteessa sekä TOKOn luoksepäästävyyteen ei ole oikein kondiksessa, niin taidetaan harjoitellä näitä tänä vuonna urakalla, annetaan pääkopan kehittyä ja rykästään sitten 2013 tohinalla erikoisvoittajaluokkaan! ;)

Sumun kanssa olis kiva päästä tänä vuonna mm-karsintoihin, varsinkin kun ne on taas omassa hallissa ja tarvittavat tulokset jo saatu syksyllä. Tänä vuonna ei ole esteitä muiden menojen suhteen eli katsotaan päästäänkö kisoihin vihdoin ilman sairastumisia vai onko neljäs kerta, kun ei päästä osallistumaan syystä tai toisesta…

Pari kuukautta on taas vierähtänyt vauhdilla ja kaikenlaista ollaan touhuttu. Rimpun kanssa ollaan väännetty hallintaa ja päättäväinen työ on alkanut viimeinkin tuottaa tulosta, välillä on ihan oikeesti voinut todeta koiran olevan hallinnassa. On ohitettu lähietäisyydellä niin isompia kuin pienempiäkin vastaantulevia räyhääjiä, tottisteltu kaupungin hulinassa ja lenkkireiteillä isommatkin hölkkäporukat ovat ohitelleet lähes koiran kylkiä viistäen Riiu tiiviissä kontaktissa seuraten jne. Pieni sykäys tähän tarvittiin, että sain itsestäni kaiveltua tarpeeksi määrätietoisen asenteen ja päätöksen et prkl nyt alat koira käyttäytyä! Löysätä ei edelleenkään voi hetkeksikään tai Riiu ottaa hallinnan omiin tassuihin… Ehkä sitä löysääkin voi vielä joskus tulevaisuudessa antaa :)

Lokakuun lopun puruleiriviikonloppuna meillä oli oikein mukavaa ja IPO-kärpänen puraisi sen verran, että niitäkin touhuja tässä jatketaan!

Riiun leiriviikonloppu

Ekat sisäpurut, Riiu Jusan testattavana

Seuraamista

Tottistelut on menny myös ihan mukavasti eteenpäin, lukuun ottamatta paikallaoloa, mitä on tullut treenattua aivan säälittävän vähän. Nyt pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja alottaa säännölliset paikkamakuutreenit muuallakin kuin ruokakupin ääressä. Kaikkea muuta on vain niiiin paljon kivempi treenailla... Tasamaanouto alkaa olla jo aivan loistavalla mallilla ja oon tosi tyytyväinen Riiun otekäyttäytymiseen kapulan kanssa. Tokojutuissa ollaan tehty kaukkareita naksulla ja Riiu on hiffannu tosi hyvin, mitä siltä haluan. Sillä on nyt tällä hetkellä paljon paremmalla tasolla kaukkarin kaikki kolme liikettä, mitä Sumulla on koskaan ollut. Riiu oppii hirmusen nopeesti asioita ja siitä huomaa kuinka se haluaa tehdä oikein niissä asioissa, joissa täytyy käyttää päätä järkeilyyn ja muutoin häslänä keskittyy loistavasti tehtävien ääressä. Agilityssa Riiu on edelleen ihan huippuoppilas, iso rohjakehan se on mutta liikkuu silti varsin kepeästi!

Riiulla on parin päivän päästä kokonainen vuosi elämää takana ja siten itsellä 10 kuukautta ihan oikeeta elämää malinoisin kanssa. Ei enää pelkkää netissä surffailua malinoistarinoita lukiessa ja upeiden koirien perään kuolaamista kisakentillä. Aivan ruusuilla tanssimmista ei ole tämän elikon kanssa eläminen ollut, mutta sitä en todella odottanutkaan. Vaan lähinnä asenteella peläten pahinta ja toivoen parasta – kuten jossain välissä kasvattajille sanoin Riiun ollessa pikkupentu, että kunhan siitä ei ihmisyöjää tule ja tulee toimeen oman perheen koirien kanssa… no pääasia, että tulee toimeen Sumun kanssa ainakin :)

Halusin koiran:

-jolta ei lopu energia kesken – ei lopu (testattu yhdeksän tunnin treeni-lenkki-treeni-uinti-treeni-lenkki jne. turneella toiveissa saada koira hieman rauhallisemmaksi hoitoviikonlopuksi vanhempien luo – ei vaikutusta seuraavalle päivälle)

-jolla on paljon viettiä – riittää, riittää, sanoinko jo että riittää?

-joka ei ole turhan ohjaajaherkkä – ei ota itseensä eikä muistele kovisteluja

-jota ei tarvitse vetää perässä juoksulenkillä – go husky go!

-jota ei tarvitse viritellä virittelyn perään, jotta se syttyisi työskentelemään – etsi sisäinen rauhasi ennen treenejä, koira on virittynyt jo autossa odotellessa

-jonka kanssa uskaltaa liikkua pimeällä – ei pelkoa :)

 

Melkoisen hienosti kävi, kun kaikki kohdat toteutuivat tällä listalla ja taitavat vielä olla skaalalla 1-10 lähellä sitä kympin luokkaa eli koirassa on kaikki toivomani ominaisuudet ja täysin kitsastelematta :D Pentuhuumassa taisin tosin unohtaa tehdä sen listan, mitä ominaisuuksia en koiralla toivoisi olevan… Mutta tällä paketilla nyt touhutaan!

Paljon ollaankin touhuttu koko kesän ja alkusyksyn Riiun jalan parantumisen jälkeen. Agilitya, jälkeä, tottista, hakua ja vielä purujakin harjoiteltu.

Agilityssa Riiu on aivan mahtava! Riiu syttyi lajiin lähes välittömästi ja se nauttii kaikesta tekemisestä hallilla – tekee hommia täysillä, keskittyneesti ja lukee ohjausta aivan huippuhyvin treenin määrään nähden. Hiukan kookas Riiusta vain tähän lajiin tuli, että saas nähdä millaisia mahdollisuuksia meillä lajin parissa tulevaisuudessa on.

Jäljestys on lähtenyt myös menemään oikein hyvin – ainakin omasta mielestä, vaikka olenkin aivan noviisi jälkihommissa. Ehkäpä pitäisi päästä useammin osaavien arvosteltavaksi, jottei aivan harhaluuloissa elele ;D Ainakin Riiu menee yleensä lähes koko jäljen nenu maassa, syö ruuan lähes joka askeleelta, tarkastaa tyhjät niin, etten näillä muutaman askeleen tyhjillä huomaa eroa ruuallisiin askeliin, tekee ”ysikympin pehmeitä kulmia” tarkasti ylittämättä kulmalinjaa. Ehkäpä noita kepukoita voisi alkaa pian ottamaan mukaan…

Tottista ollaan treenailtu elokuun alusta TPH:n riveissä ja saatiinpa itsemme änkäistyä heti kilpailevien ryhmään. Kasvattaja-Marko tuli tosin taas muistuttelemaan heti ensimmäisiin treeneihin siitä HALLINNASTA, mikä oli taas hieman päässyt kesällä unohtumaan siinä merkityksessä, jossa Marko sitä tarkoittaa. Eli hallintaa, hallintaa, hallintaa!

Haku. Haku oli koko kesän suljetulla listalla, koska mietin kovin uskallanko Riiun sinne viedä torbedoimaan ihmisiä. Koska Riiu nyt on sellainen kuin on. Ylimmässä ystävällisyydessäänkin aiheuttaa fyysistä vahinkoa, pomppii, puree, juoksee päin ja kaikki tämä 27-kilon voimalla ja malinoisin purukalustolla. Ja sitten vielä tiennyt, miten se oikein mahtaisi suhtautua metsässä kökkiviin outoihin ihmisiin. Nooh, Mantan ja Liinun Iitu meidät sai sitten yllytettyä mukaan ja nyt parin treenikerran jälkeen voipi sanoa, että Riiu Rrrrakastaa maalimiesten hakua metsästä. Siis saa JUOSTA aivan ihanien LIHAPULLIA syöttävien UKKOJEN luo pisin metsikköä, mikäs sen mukavampaa! Osansa maalimiehet ovat tosin jo saaneet Riiun rakkaudenosoituksista päinhyppimisien ja kuolaisten pusuttelujen merkeissä… Sorry!

Purukaluston käyttöä maalimiehen hihaan ollaan päästy testaamaan kerran pentuhihalla kasvattaja-Markon kanssa. Lokakuun loppupuolella olisi sitten tiedossa IPOilun treenaamista ihan viikonloppuleirin verran, johon kasvattaja-Kaisa meidät järkkäsi mukaan. Saas nähdä millaisia ominaisuuksia Riiu näiden purujen merkeissä itsestään tuo esille :)

 

 

Tänään kisattiin piirinmestaruuksista omassa ATT:n hallissa ja Sumu oli taas maailman taitavin pieni muditus <3 Päivän aikana kaikilla kolmella radalla nolla ja saldona V-S:n piirimestaruus medi-luokassa, SERT-H ja joukkuehopeaa! Ei lainkaan hassumpi kisaviikonloppu viimeviikkoisen tuplanollavoiton perään :)  Nyt saatiin vihdoin myös hyppyvaliokello käyntiin! Täytyy koittaa jatkaa samalla putkella nyt, kun on vauhtiin päässyt!

Joukkuerata

 

 

Kiitos valokuvaamisesta Katjalle ja videokuvasta Sinille ja Tiinalle!

 Hyppyrata:

Eilen Tsau:n kisoissa Sumulla meni lujaa! Kisakausi aloitettiin ottamalla pahimmat pois eli heti ensimmäisistä kisoista saatiin seuraavan vuoden arvokisoihin vaadittava nollavoitto (x2) ja siten myös se tarvittava tuplanolla. Viimeinen rata hyppäri oli myös aivan loistava, mutta pieni ohjauksen ajoituskämmi sai Sumun käymään puolivälissä rataa väärän putken suulla. Eli ei vieläkään hyppäriltä Serttiä, joka ei todellakaan kaukana sekään ollut. Asko Jokinen oli tehnyt oiken mukavat, sopivan haasteelliset, mutta hyvin etenevät radat. Ensi vuonna sitten varmasti pyritään osallistumaan myös mm-karsintoihin ellei meidän aivan uskomattoman huono onni jatku noiden kisojen suhteen, sillä kolmena vuotena neljästä emme ole niihin päässeet osallistumaan, vaikka joka vuosi on ollut tulokset kasassa ja siten osallistumisoikeus omattu. Näiden voittojen myötä Sumu tienasi taas Royal Canin ruokaa kahdeksan kilon verran eli vieläkään ei Sumun aikuiskuivamuonien takia tarvitse ostoksille mennä. Sumu onkin alusta asti kuovamuonansa kisoista tienannut :)