Useita haastatteluja ja kokeiluja suoritettuani olen päätynyt opettamaan Riiulle noudon pakkonoutona. Riiulle se tuntuu olevan ihan jees, se ei paineistu liikaa ja tulee mielellään kapulahommiin. Saas nähdä mitä lopputulokseksi tästä aikanaan tulee, mutta mitä toivottavimmin vakaalla puruotteella oleva iloinen nouto!

Alkuoppia

Muutoin tuon koiran kanssa on tällä hetkellä melkoisen haastavaa. Energiaa riittää ja riittää ja riittää… Välillä tuntuu, etten pysty tyydyttämään tuon liikunnan/toiminnan tarvetta alkuunkaan. Jalan parantumisen jälkeen ollaan päivittäin touhuttu 3-4 tuntia ja enempään ei työpäivinä pysty. Hienoista kurittomuutta on taas ollut ilmassa melko runsain määrin, muun muassa jo hetkeksi jäänyt ”pentupureminen” on taas tehnyt paluun, todisteena siitä kipeitä mustelmia täynnä olevat kädet. Kuvio menee taas niin, että Riiu saa hepulin, otan sen kaulanahoista kiinni rauhoittaakseni sen viereeni ja sitten 26-kiloinen malinois heittäytyy täysin veltoksi ja aloittaa puruleikin, huoh. Varsinkin aamuisin unenpöpperössä voimat vielä vällyjen alle jääneenä malinois pistää omistajaansa ihan 6-0! Lenkkikäyttäytyminen on myös ollut enemmän ja vähemmän hermoja raastavaa – useimmiten enemmän. Kotona, kun on tylsää, niin Sumun hermojen kiristely edessä komentamalla on myös sitä erittäin kiellettyä viihdettä. Riiun agression laatu ja etenkin herkkyys tuo kaikenlaisia lisäulottuvuuksia. Mutta me väännetään, väännetään niin kauan vääntää tarvitsee. Onneksi tuon elukan treenaaminen on aivan huippua! Se tekee hommia täysillä ja keskittyneesti – silloin ei ulkopuoliset häiriöt kauheasti nappaa ja onnistumisen elämyksiä tulee roppakaupalla jokainen treenikerta, onneksi näin : )